Synnytyskertomus

Torstaina 10.10.2013 mulla oli nukkumaan mentäessä sellanen olo et tänään tapahtuu. Sanoin vielä asiasta Lassille ja pakkasin sairaalakassin uudestaan. Viikkoja oli kasassa 39+4 ja olo oli tuskanen. Lassi tekee yötyötä ja lähti noin klo 2 aikaan töihin. Mä olin vielä hereillä. Jossain vaiheessa nousin käydäkseni vessassa ja huomasin et jotain lorahti haarovälissä. Ihan eka ajatus oli et ei saatana. Mä kusin housuun. Mutta sen lorinan jatkuessa, tajusin et wow täähän on lapsivettä! Kello oli tolloin 03.15. Soitin synnärille tapahtuneesta. Koska supistuksia ei ollut, jäisin kotiin niitä odottelemaan. Ainoastaan seuraavana päivänä klo 14 pitäisi käydä käyrillä sekä verikokeessa. 

Tässä mulla lorisee koko ajan niitä vesiä. Kuten huomaa,et istun sohvalla pyyhkeinee päivinee.
Ja pakko oli leikkiä ton mahan kanssa, vielä ku pysty ;)

Synnärille soitettuani soitin muutamalle ystävälle, äidilleni, siskolleni ja tietysti Lassille. Päätin että parempi yrittää vielä nukkua, sillä rankkaa tulisi olemaan. Aamulla olo oli edelleen ihan hyvä. Ei ollut yhtään supistusta ja sain loppuyönkin nukuttua suht hyvin. Käytiin synnärillä tarkastuksessa ja kaikki oli ok. Joten odoteltaisiin supistuksia. Jos niitä ei kuulu niin seuraavana aamuna klo 8 verikokeeseen ja aloitetaan käynnistys. Käytiin päivän aikana kaupassa ostelemassa eväät sairaalaan ja kävin jopa subwayssa syömässä ku mieli teki. Vesiä lorisi edelleen desi kerrallaan.

Olo oli tosi malttamaton ku odotti vaan niitä supistuksia. Halusin mielummin että kaikki alkaisi luonnollisesti eikä käynnistettynä. No päivä vaihtui illaks ja mentiin nukkumaan. Herätykset valmiiks aamua varten, että lähettäis sairaalaan käynnistykseen. Nyt mennään siis perjantai illassa. Lassilla alko juuri sopivasti kahden yön vapaat, joten se oli kotona. Heräsin yöllä tasan klo 03.15 ensimmäiseen rajuun supistukseen. Oli kulunut siis tasan 24 tuntia siitä, ku lapsivedet lorisi. Soitin synnärille ja sanoivat että ole kotona niin kauan, kun jaksaa ja pystyy. Kärvistelin hetken sängyssä ja kellottelin supistuksia. Noin 5 minuutin välein, 40 sekunnista puoleentoista minuuttiin kestäviä. Lassikin heräs jossain vaiheessa, kun puhisin sängyn reunalla. Päätin mennä suihkuun pallon kanssa. Olin siis hankkinut jumppapallon, juuri tätä tilannetta varten. Olin suihkussa reilu tunnin. Olo helpotti vähän. Otin särkylääkettä, ei auttanut. Jossain vaiheessa herätin Lassin, sillä mun kivut oli helvetilliset. Supistukset oli pitkiä ja kipeitä. Sain syötyä vähän aamupalaa. Kello oli noin 7.30 kun olo oli niin kauhea, et nyt oli päästävä sairaalaan.

Tää on ihan vihoviiminen mahakuva :) Tästä vajaa 8 tuntia ni poika oli ulkona.

 Matkaa meiltä sairaalalle oli vaan onneks pari kilometriä, joten matkaan ei kulunu aikaa. Sairaalassa mut laitettiin käyrille puoleks tunniks. Mittailtiin supistuksia sekä vauvan sykettä. Kätilö tuli kattomaan kohdunsuun tilanteen, 4cm auki. Pääsin siis suoraan saliin. Mulle ehdotettiin kivunlievitykseks ilokaasua ja päätin kokeilla. Se ei auttanut yhtään, oli pahanmakuista ja pisti mut vaan yrjöömään. Supistukset oli niin kauheita että huusin äitiä, luulin kuolevani ja vaikka mitä muuta. Ulisin ku olisin menossa teuraaks :D Jossain vaiheessa huusin kätilölle että haluan sen saatanan epiduraalin ja nopeesti! No nopeestihan se tuli ja papereissakin lukee kiireellinen epiduraali. Tärisin ja paruin epiä laitettaessa. Lääkäriki hermostu muhun ku en pystynyt pysymään paikoillani. No se saatiin laitettua ja kivut helpotti. Olin älyttömän väsynyt. Halusin nukkua. Kätilö sanoi, että saan levätä noin puoli tuntia ja sitten pitäisi nousta ylös kävelemään. Tuli aika, että oli noustava ylös. En jaksanut. Kätilö passitti mut vessaan jotta saadaan rakko tyhjäksi ponnistusta varten. Pääsin vessaan Lassin saattelemana, sillä en olis omin avuin sinne edes päässyt. En saanut pissattua ja kun nousin ylös, se jumalaton paineentunne valtas mut. Huusin kätilölle et se syntyy tänne nyt! Äkkiä takas sänkyyn (äkkiä ja äkkiä.. niin äkkiä ku niitten tippaletkujen, pinnien ja antibioottiletkujen kanssa pääsi :D) Ponnistin ensin kyljelläni, josta siirryin sitte puoli-istuvaan asentoon. Tuntu ku oisi synnyttänyt perseestä :D Jossain vaiheessa kätilö sano että mun pitää lopettaa huutaminen ja keskittyä ponnistamiseen. Sit se myös kysy et haluanko kokeilla pojan hiuksia. Multa tuli jyrkkä ei. Ponnistusvaihe kesti 29 minuuttia. Aapo syntyi klo 13:42, 9 pisteen vauvana. Yksi miinuspiste tuli ihon väristä. Mutta se on normaalia. :)
Kaiken kaikkiaan synnytys oli mielestäni helppo. Vaikkakin luulin kuolevani.. :D
Pojan mitat oli 3650g ja 51cm pitkä.