Kun äiti häviää

Kun äiti häviää näkökentästä, alkaa ulina. Kun äiti tulee takasin, ulina loppuu. En tosissaan odottanut mitään äitiäiti vaihetta 7 kuisella lapsella. Ei edes vessaan pääse, ku ulina jo alkaa. Sillä ei oo yhtään mitään hätää, ei nälkää, puhdas vaippa yms. Mutta silti pitää ulista kun äiti häviää. Se ei ole itkua vaan sellasta vinkumista. Se on vasta opittu juttu tää vinkuminen. Ja ei auta, vaikka isi olis paikalla. Jos äiti häviää ni ulistaan. Piste. 

 

 

Aapo on hiffannut, että kaikki hyllyillä ja pöydillä olevat tavarat voi heittää lattialle. Se on aina tosi kivaa kattoo ku joku muu nostaa sen takasin, vaan ja ainoastaa siksi, että Aapo voi sen heittää uudestaan lattialle. Ja kun joku ottaa syliin, kurkotellaan heti kaikkia tavaroita ympäriltä. Papereita, astioita, ihan mitä vaan. Ja kun ollaan lattialla, on kiva ryömiä verhojen luo ja retuuttaa niitä. Eilenkin aamulla kun herättiin ja laitoin Aapon lattialle leikkimään, oltiin jo ensimmäisenä verhojen kimpussa. No äiti ajatteli käydä vessassa ja sillä aikaa herra oli päättänyt repiä isin pleikkapelit alas sekä olohuoneen pöydän alatasolta kaikki paperit alas. Ja tämä kaikki alle 5 minuutissa. 

Kattilaa oli tosi kiva paukutella...

Tänään on tarkotus siirtää Aapo omaan huoneeseen nukkumaan. Ihana päästä järkkäämään Aapolle lastenhuonetta! Laittelen kuvia tänne, kuhan on valmista. :) Oon tehny jo kaiken maailman piirrokset, miten mikäkin tavara ja hylly tulee :D 

Kävelytuoli on ihan paras juttu! Sen kans on kiva rullata pitkin kämppää ja repii tavarat alas pöydiltä.

 

 

 Onko teidän muitten lapsilla tullut missä iässä äitiäiti-vaihe?